Pyöräilyä, jeeeee!

Aamupäivän talutus-testilenkillä ei ollut vielä kypärää päässä.

Tyttönen istui tuolissaan niin kuin olisi aina tehnyt niin ja

silti äitiä mietitytti että entäs sitten kun lähdetään ihan ajamaan...

Kypärä päähän, tutti ja riepu turvaksi ja sitten menoksi.

Takaisin päin tuli jo näin reipas ja tutiton innokas pyöräilijä. Melkein 9 kilometriä ja enemmänkin olisi mennyt ihan kevyesti meidän kummankin mielestä. Jee, uusi kiva kesäharrastus!

Istuimeksi haimme Lastentarvikkeesta OK baby 10+ (oli muuten alessa tämäkin ja on jopa kallistuva) ja Intersportin alesta mukaan tuli se ainoa mahdollinen kypärä - Met Elfo (tuokin vielä hitusen liian iso, mutta lisäpehmusteilla saatiin päähän sopivaksi ja äkkiäkös tuo pääkin vielä kasvaa). Seuraava lenkki varmaan jo huomenna (äiti tosin saattaa tehdä yksikseen vielä pienen iltalenkin).

Joka tytöllä pitää olla prinsessakruunu(pipo)

Oli kylmä ja sateinen juhannus.

Tein pipon, josta piti tulla prototyyppi - mutta tulikin hyvä.

Puuttuu nauhat ja ehkä jotkut pompulat sakaroiden päistä.

Näin suuri pipo oli ennen pesukoneessa pyörimistään :). Lanka Pirtin kehräämön hahtuvaa.

Tykkään!

Näyttää kuvissa sopivammalta kuin onkaan,

kasvunvaraa kuitenkin sen verran että pitäisi sopia talvellakin

ja jos ei niin ainahan voi tehdä uuden.

Taasko näitä...

Sovituskuvia??? Äitiiii, en ala, mä en poseeraa enää yhdessäkään tällaisessa!

Mä oon niiiiiin kyllästynyt näihin.

Mutta jos sä tahdot ja vähän pelleilet niin mä voin ihan vähän hymyillä.

Tai olla sun oma juhannusruusu.

Jep. Pitkien yöunien (12 tuntia :O) jälkeen saatiin aikaiseksi muutama sovituskuva ja äiti ehti vähän neuloakin. Syntymässä pipo kenties juuri tämän takin kanssa käytettäväksi, jos koko sattuu passaamaan ensi vuonna. Loppuun vielä ilman salamaa otettu kuva. On se vaan ihana - tyttö ja ehkä vähän takkikin :D. Toivottavasti jälkimmäisen kasvunvara riittää ensimmäisen kasvulle :).

The takki ja neuvolaväsymys

Tämä kuva ei varmaan selittelyä kaipaa. Se tuli tänään ja on vielä ihanampi kuin muistinkaan. Hyvä niin sillä siitä oli tullut todellinen pakkomielle. Koko on 86cm ja pitäisi mennä ensi keväänä. Pikaisella vertailulla 80 senttinen Uffo on isompi, siis hihat pidemmät! Ainakin tämä on pienempi kuin 92cm Cupcake joka kaapissa odottelee ensi vuotta. Huomenna sovittelemme jos pikkuneiti on halukas edes vähän ;). Tänään toin nimittäin neuvolasta kotiin tällaisen:

Pituutta 72cm, paino 8720g ja pää 44cm (sitten vain sitä pyöräilykypärää etsimään). Ikää viikkoa vaille 8 kuukautta (joku varastaa aikaa, jos saatte varkaan kiinni niin olen kiitollinen.)

Vaahtomuovioksennuksia ja liian pieni pää (?)

Super-Eilis järjesti äidille ja isille pientä puuhastelua sunnuntai-iltana kun ruokalistalle ilmestyi vaahtomuovipatja :/. Äiti ei mennyt paniikkiin, ei edes pieneen vaikka isi muuta väittää ;). Aikaisemmin en tiennyt mitä tapahtuu jos lapsi syö vaahtomuovia, nyt tiedän - tulee paljon oksennusta ja paljon pyykkiä (joka piti yleisen mukavuuden takia pestä keskellä yötä). No, onneksi sinä yönä päästiin vielä nukkumaankin kunhan vaahtomuovi oli poistettu menusta. Pikkuneiti veti pisimmät unet ikinä ilmeisesti episodista väsyneenä (ja äiti kävi noin miljoona kertaa tarkistamassa että vieläkö se hengittää). Isi vitsaili että jos vaahtomuovista saa noin hyvät unet niin syötetään sitä sille joka ilta :/. Loppu hyvin ja taas opittiin jotain - tuon ikäiset tunkevat suuhunsa ihan kaikkea mutta ihan noin kaikkiruokaiseksi en olisi tätä lasta uskonut.

Sitten siihen pääasiaan! Nimittäin mistähän löytäisi tarpeeksi pienen pyöräilykypärän? Äidin kun tekisi mieli pitkästä aikaa ulkoiluttamaan kauniin vihreää Tunturiaan. Veikkaan että 46 ja siitä ylöspäin kypärä on vielä liian iso. Huomenna neuvolassa taas mitataan päätä niin sittenhän sen tietää paljonko tuo on kasvanut. Jos löytäisi sopivan kypärän jostain niin pääsisi pyöräilemään jo nyt kun luulen että joulukuun pyöräilykelit ovat astetta huonommat ;).

Tietysti pyörään pitäisi hankkia myös turvaistuin ja kappas kun on niissäkin valinnan varaa, on kallistumatonta, hieman kallistuvaa ja hieman enemmän kallistuvaa... Tuo kallistuminen näyttää ikävä kyllä koskevan myös hintaa. Tietäisi vain sen että onko sellaisesta ominaisuudesta mitään hyötyä ja nukahtaako tuo lapsi ikinä pyörän kyytiin kun ei enää tunnu nukahtavan rattaisiinkaan jos on edes jotain nähtävää. Jos nyt joku sattuu tänne blogiin eksymään ja omaa asiasta mielipiteen niin mielellään saa avata sanaisen arkkunsa kommetoidakseen (tai ei edes saa vaan täytyy).

Pyöränistuinten suositusikä näyttäisi olevan 9kk mutta uskon että riittää kun lapsi osaa istua ja meillähän on istuttu tanakasti jo useampi kuukausi.

The housut!

Postilaatikkoon tupsahti tänään tällaiset! Kiitoksia Mapelle ompelusta! Onks nää nyt sitten caprit vai polvihousut (kuvassa joo ehkä vähän liian ylös vedettyinä kun nostin tytön pystyyn ja kiskaisin housut ylös)?

Hyvin istuu takaakin. Vai mitä sanotte? Ekaa kertaa meidän tytöllä on housut jotka pysyy ylhäällä ilman henkseleitä :D. Toivottavasti tuo napakka resori ei liiaksi veny käytössä tai pesussa niin pysyy housut jalassa.

"Äiti hei, tää asun yläosa ei nyt ollenkaan sovi tän alaosan kanssa että viittisitkö jatkossa olla vähän tarkempi!" Jep, äiti ei tullut aamulla ajatelleeksi näitä sovitushommia kun valitsi tämän päivän asua. Täytyykin tutkailla kaapista jotain sopivampia yläosia ja jos ei löydy niin en osta en osta en osta ;D.
"Joko riittää nää sovitushommat? Mä oon katsos ihan valmis päiväunille eikä tää sun paketti kiinnosta enää oikein ollenkaan ku en saanu sitä ees auki." Juu, tervemenoa päiväunille, äiti päivittää sillä välin vähän blogia ja kurkkaa nettimaailman kuulumiset. Iso kiitos vielä Mapelle! Saat ommella meille toistekin kun minä+ompelukone=katastrofi (tosin haluaisin osata, vieläköhän itsetuntoni kestää pari hukkaan mennyttä kangasta?)

Tunika/mekko - Nosh Organics (ihana)

Housut - Mape (ihanammat)

Sukat - kummitädiltä

Paketti - kuvausrekvisiittaa, sisällä äidin uusi paita

Päiväpeitto - toistaiseksi puhdas :D

Olipa meillä lapsena hienoja leluja!

Mummalan kätköistä löytyi tuollainen helistinpalikka, punaisena ja ihanasti jo hieman kuluneen näköisenä. Harmi kun ei tullut kuvattua sitä kun viimeksi kävimme, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Tuo on just passeli pieneen käteen ja kulmineen mielenkiintoinen ja maistuukin kaiketi hyvältä.

Tällainen satajalkakin siellä on, sekin todella paljon leikityn näköinen eli maali kivasti kulunut noista "jaloista". Tämä oli ollut hajalla ja äitini oli koonnut sen uudestaan uudella narulla ja tuon ison pallon oli laittanut siihen narun vetopäähän, nähtävästi se kuuluisi tuonne loppuun :D. Niin ja tuosta värijärjestyksestäkään en mene sanomaan että kuinka se oli. Ihania leluja, onneksi ovat säilyneet! Saavat ollakin mummalassa niin kaikki lapsivieraat voivat niillä leikkiä.

Kuvat siis täältä: Jukka. Suosittelen ihan täysillä noita leluja, vähän arvokkaitahan ne ovat mutta todistetusti kestäviä (minä ja veljeni emme kovin hellin käsin kohdelleet lelujamme). Nyt muuten kun selasin noita sivuja niin olihan meillä tuollainen hakkakin ja... Kaikkea ei kuitenkaan ole voinut säästää mutta olin iloinen että edes muutama lelu löytyi.

Syömistä ja nukkumista

Sitähän se elämä enimmäkseen on syömistä ja nukkumista. Uusi juttu on se että kun syödään niin Eililläkin pitää olla oma lusikka tai mieluiten kaksi! Sanokaa nyt se mihin väliin tässä äidin pitäisi tunkea sen kolmannen lusikan (joka siis sisältää ruokaa) kanssa? Ja jos jompikumpi noista lusikoista putoaa lattialle niin sen perään katsotaan niin pitkään että se saadaan takaisin. Turha toivo, meillä ei enää syödä ilman omaa lusikkaa.

Mutta sirkustemppuihin en ala että saisin lapsen syömään, meillä ei pelleillä eikä leikitä ruokapöydässä. Eikä ruokapöytään tuoda leluja, niiden paikka on ihan jossain muualla. Jos lapsi ei syö niin sitten ei, seuraavalla kerralla onkin jo varmaan kova nälkä. (Ei meillä nyt sentään lasta nälässä pidetä, maitoa saa ainakin aina.) Onneksi tyttö on todella hyvä syömään, kertaakaan ei olla vielä onnistuttu tarjoamaan sellaista ruokaa, joka ei olisi kelvannut. Ja loppuun kuva nukkuvasta lapsesta:
Noin meillä nyt yleensä nukutaan ja noin päin minä en sitä sinne sänkyyn laita. Tilaa olisi vaikka kuinka mutta neitimme haluaa nukkua juuri näin :D.

Muoks! Ensimmäisen kuvan taustalla oleva kirjahylly ei ole normaalisti noin epäjärjestyksessä, meneillään on uudelleenjärjestely kun lisäsimme seinälle pari hyllyä lisää (pari hyllyäkin vielä puuttuu). Nuo kirjat vaan oli pakko nostaa tuonne hyllyyn tilapäisesti noin kun muuten ne olivat liian kiehtovia konttaavan lapsen mielestä.

Konttaamista ja löytö

Pahoittelen yllä olevan kuvan epätarkkuutta ja hämäryyttä, mutta kun tilanne yllätti äidin täysin ja salama ei ollut päällä... Mutta kattokaa nyt: Eilis lähti konttaamaan, ei nyt vielä toki pitkiä matkoja mutta kuitenkin (ja tässäkin kuvassa on toinen jalka taaperokärryssä) :D. Kyllä se nyt vaan kehittyy nopsaan. Eilen nousi ekaa kertaa istumaan selältään ihan itse ja tänään ei sitten enää huvittanut ryömiä :D. Kaikista hauskinta on kuitenkin edelleen kävely, saa nähdä kuinka kauan siihen enää tarvitaan apua kun nyt liikutaan jo sohvan reunaa pitkin kovaa. Kohta sen perässä ei pysy enää kukaan... Tervemenoa vaan äidin ylimääräiset kilot ;).

Paluu arkeen viikon lomailun jälkeen on ollut karu, vettä sataa kuin saavista kaataen ja taas saa miettiä mitenkäs kannattaa pukea lapsi kun menee ulos. Plus että me on unohdettu autuaasti kuinka meidän arki sujuikaan ennen mummalalomaa... No, ehkä me päästään vielä rytmiin kiinni. Konttaava Super-Eilis ilmaisi tänään äänekkäästi että vois olla lounasaika :D ja saman tien hotkaisi kokonaisen purkillisen 8kk ikäisten ruokaa. Kaikki 200 grammaa, siis kerralla, oho ja vielä maidot päälle. Ei ihme että päiväunille vaipuminen kävi sekunnissa. Mainittakoon että muksu on ollut pieniruokainen ja syönyt aiemmin tuosta määrästä vain puolet. Jaa niin tuo yllä oleva kuva on viimeisin kirppislöytömme, uudenveroinen Tutan Leevi-leijona body kokoa 86cm, sattuu muuten olemaan meikäläisen lempikuoseja ja juuri tunteilin samaisen bodyn koon 68 jäämistä pieneksi. Tälle oli siis suorastaan tilaus, on tietysti vielä iso, mutta toivottavasti ei enää talvella kovin. Ainakin se edellinen versio ei ollut mitenkään reilu ja malliltaan meidän hoikkeliinille passeli.

No joo ja sitten ettei ihan ostolakkoiltaisi niin Kidideasta tuli meille tuo Maxomorran ihana mansikkabody ja ensi kesäksi samaa kuosia tunika. En vaan voinut vastustaa ja olihan mulla Kidideaan alennuskin käyttämättä... Seliseli... Mutta siis mansikoita, punaista, limenvihreää... Kuka tuollaista voi vastustaa kun se huutaa olevansa ihana :D.

Ihanaa viikkoa ihan jokaiselle, nautitaan taas hetki viileydestä!

Mukava helleviikko mummalassa

Meillä on ollut mukava viikko mummalassa, pienet flunssanrippeet on karistettu ja on nautittu valmiista kotiruuasta, itsestään peseytyvistä pyykeistä ja äitien välisestä jutustelusta. Kyllä vain lapsen saaminen muuttaa äiti-tytär-suhdetta, voisin väittää omaa äitisuhdettani nykyisin noin miljoona kertaa paremmaksi kuin lapsettomuusaikoina.

Eili on rakastanut maatuskoilla leikkimistä ja minä olen vakuutellut itselleni niiden lakkauksen olevan täysin turvallinen pieneen maisteluunkin (ainakaan en ole koskaan kuullut kenenkään lapsen kuolleen maatuskan nuolemiseen :D).

Sattumalta tavattiin myös Eilin kummitätiä, joka oli lomailemassa

samoissa maisemissa ja toi lahjaksi ihanan Maisa-pallon.

Jääkaappikylmä porkkana on toiminut mainiona puruleluna ja

eilen Eili keksi kuinka siitä saa jyrsittyä pieniä palojakin.

On käyty keinumassa päiväkodin pihalla iltaisin kun hoitolapset on haettu koteihinsa.

On harjoiteltu kävelemistä ulkona...

...ja sisällä.

Lisäksi on vain otettu rennosti ja nautittu kesästä, auringolta suojautuneina totta kai.

Jaa niin, tällä viikolla Eili oppi vihdoin vierastamaankin ja kaupassa käymiset ovat olleet vähän haasteellisempia kun itku parahtaa jos joku katsookin päin. Äitini sanoi että fiksu lapsi vierastaa, että kai sitten täytyy olla vain onnellinen :D.

Tulinko jo maininneeksi että meillä on ollut kivaa. Tänään illalla matkustamme kotiin, isillä on ollut jo kova ikävä.

Flunssaa ja Kimperiä

Kimperin FB sivulla mainostivat juuri tämän päivän tilauksia toimituskuluitta... Minä olen tuota uutta kuosia (fruttis) vähän katsellut sillä silmällä että olisko se kiva... Toki ottaisin Eilille koossa L että vasta tulevaisuuteen (meillähän on nyt parikin sopivaa Kimperiä), saattaisi sopia ehkä jo ensi kesänä kun ei nuo M kokoiset ainakaan hurjan isoilta näytä enää. Mutta sopisikohan omaan päähäni koko XL vai onkohan se liian niukka tällaiselle pallopäälle ;). Niin ja näytettäiskö me ihan pelleiltä oransseissa samispipoissa? Väliäkö hällä tuolla metsän keskellähän me enimmäkseen liikutaan (ja pelätään että tullaan ammutuiksi hirvinä, nää päässä ei tarviis ;)).

Jep ja se flunssa iski nyt sitten minuunkin ja mieheen... Eli kun Eili jaksaa jo pomppia entiseen malliin eikä sen nenäkään enää vuoda niin äiti ja isi on ihan tööt :D. Kehtaanko sanoakaan että eilinen päivä lasta hoidettiin pitkälti Huvitutti-dvd:n avulla - luojan kiitos se toimii. Huomenna mun olis tarkoitus matkata Eiliksen kanssa mummalaan ehkä koko arkiviikoksi (huokaus, miten sitä hössötystä jaksaa ;)), toivottavasti ei viedä flunssaa tuliaisiksi.

Hampaita ja nuha

Viime päiviin ja öihin on mahtunut paljon itkua (äidinkin). Pikkuneiti tekee yläetuhampaita ja samaan aikaan potee elämänsä ensimmäistä nuhaa, raasu. Onneksi on ystävämme Panadol ja keittosuolatipat ja nenän niistäjä. Silti pieni on todellinen sylitakiainen hereillä ollessaan ja herääminen tapahtuu hirmuisen huudon kanssa, onneksi kuitenkin saa nukuttua jonkun verran, edes pätkissä. Ja onneksi miehen 4 päivän vapaa alkoi juuri.

Jaa niin päivityksen raportti, en ole ostanut tänään mitään :D. Ylhäällä olevassa kuvassa on juuri virkkaamani takki, joka on vielä nappeja (tai muuta kiinnityssysteemiä) vailla - vitsi mä oon taitava (etenkin kun en todellakaan pidä virkkaamisesta, enkä oikeasti edes osaa virkata). Leveyttä takissa on sen verran että mennee myös ensi vuonna vajaamittaisilla hihoilla.